by

Taistelua 1980-luvun demoneita vastaan?

Suomalainen analyysi yhteiskunnallisista ongelmista on jämähtänyt monilta osin 1980-luvun mielikuviin. Seurauksena voi olla kallista politiikkaa, joka sysää tuleville hallituksille kalliita ongelmia ratkaistavaksi.

Tämä tuli taas mieleen tänä aamuna, kun luin Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajan Matti Apusen muistelmia 1980-luvun opiskeluvuosistaan ja ”marxilaisuuden samettitakkista alalajia” edustavista sosiologian professoreista.

Jos luin töihinlähtökiireessä oikein, niin Apusen teesien mukaan marxilaiset pitävät sosiologiaa vallassaan, hyvinvointivaltiota ei saa kritisoida ja oikeistolaisia professoreita ei ole, ainakaan tarpeeksi.

Tervetuloa vaan yliopistolle käymään ja katsomaan itse.

Eilinen ei ollut juuri tämän parempi uutispäivä. Kultaranta-keskusteluissa esimerkiksi Outotecin toimitusjohtaja Pertti Korhonen totesi, että ”Suomesta on tehtävä kilpailukykyinen yhteiskunta”.

Samaa virttä kuultiin loputtomiin eduskuntavaalien aikana ja sen jälkeen. Esimerkiksi pääministeri Juha Sipilän mukaan ”olemme säännelleet itsemme henkihieveriin”.

Listaa olisi helppo jatkaa.

Tämä kaikki tapahtuu Suomessa, joka on elinkeinoelämän oman etujärjestön Maailman talousfoorumin mukaan EU:n kilpailukykyisin ja maailman neljänneksi kilpailukykyisin valtio.

Suomessa, joka on Maailmanpankin Doing Business -rankingin mukaan EU:n kolmanneksi helpoin maa harjoittaa yritystoimintaa. Koko maailman vertailussa Suomi on sijalla yhdeksän.

(Indeksiä on kritisoitu aiheesta siitä, että se palkitsee esimerkiksi heikosta työnlainsäädännöstä ja irtisanomisen helppoudesta. Silti Suomi sijoittui näin korkealle.)

Ja edelleen, maassa jossa on EU-maiden tehokkain julkishallinto.

Ihan kuin politiikan ja talouden eliitti olisi vaipunut nuoruutensa tai lapsuutensa 1980-luvulle, ja osoittaisi yhä mieltään näitä 30 vuoden takaisia demoneita vastaan.

Käsillä on valtavan suuria maamme tulevaisuutta muovaavia päätöksiä. Toivoisi, että niitä tehtäisiin parhaan mahdollisen tiedon avulla ja eteenpäin katsoen. Lisäksi toivoisi, että politiikan ja elinkeinoelämän johtajistoa tentattaisiin enemmän perättömien tietojen levittämisestä.

Vääristelevien iskulauseiden huutaminen talouden ja politiikan barrikadeilta käsin on jatkossa vielä entistä helpompaa, jos koulutuksen, tutkimuksen ja tutkimuslaitosten näivettämisen kierrettä jatketaan.

Kärsijöitä on monia, niiden joukossa ovat myös suomalainen innovaatiotoiminta ja järkevä rahankäyttö. Esimerkiksi Konsulttidemokratia-kirjassa osoitimme, kuinka julkishallinnon säästöt ovat johtaneet kustannusten kasvuun ulkoistamisten myötä.

Kun valmiiksi tehokkaasta niistetään, saadaan harvoin vielä tehokkaampaa. Yritysjohtajien jos keiden pitäisi tietää tämä.

Suomessa pitäisi päästä Juha Sipilän mukaan “kitinästä uudistumisen mielialaan”. Kiinnostava kysymys on, kuka kitisee ja mistä?

Leave a Reply for Markku Savia Cancel Reply

Write a Comment

Comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.