Katri Merikallio kirjoitti Suomen Kuvalehteen hyvän artikkelin Finnfundista ja nettiin jatkojutun, johon itsekin kommentoin pari pointtia. Meillä on eduskunnassa iso joukko kansanedustajia, jotka ovat puheiden tasolla hyvin huolissaan kehitysyhteistyön tuloksista ja läpinäkyvyydestä. Samat ihmiset ovat kuitenkin valmiita siirtämään leikkausten keskellä valtavan summan rahaa Finnfundille, jonka rahankäytöstä on etenkin rahastosijoitusten osalta vaikea saada kunnollista selkoa.
Finnfundin rahastosijoitukset ovat vain hyvin rajoitetusti julkisia. Usein veroparatiiseihin rekisteröidyt* pääomasijoitusrahastot sekoittavat julkista ja yksityistä rahaa ja tekevät sijoituksia aloitteleviin yrityksiin sääntöjensä puitteissa. Finnfund sijoittaa siis kehitysmaihin ja etenkin Afrikkaan sijoittaviin rahastoihin. Suurin osa tiedoista on liikesalaisuuksia, ja avun vaikutusten seuraaminen on siksi erittäin hankalaa ellei jopa mahdotonta. Sivusin teemaa äskettäin myös kepa.fi -sivuston kolumnissani.
Tilanne on absurdi, kun kehitysyhteistyön suurimmat “kriitikot” ovat vedonneet nimenomaan kehitysavun vaikutusten ja käytön riittämättömään seurantaan. Esimerkiksi nykyinen sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä totesi kaksi vuotta sitten perussuomalaisten lehdelle, että “Kehitysavun vaikutuksia tai sitä mihin rahaa todellisuudessa käytetään, ei seurata riittävästi, mikä mahdollistaa törkeät väärinkäytökset. Lisäksi kehitysapua myönnetään miljoonittain mitä ihmeellisimpiin ‘projekteihin’, joilla ei ole todellisuudessa mitään tekemistä kehitysavun ajatuksen kanssa.”
Harvalla sektorilla rahankäyttöä seurataan ja valvotaan niin raskaalla koneistolla kuin kehitysyhteistyössä. Surkuhupaisaa kuitenkin, että juuri painopisteen siirtäminen Finnfundin rahoitukseen tekee avun seuraamisesta vaikeampaa. Kansainväliset esimerkit pääomasijoitusrahastoista ovat myös näyttäneet, että rahoja on kanavoitu juuri niiden kautta mitä ihmeellisimpiin “projekteihin”, usein suurille yrityksille ilman kunnollista seurantaa kehitysvaikutuksista.
Kepa.fi:n kolumnini kommentissaan Finnfund toteaa, että se “on merkittävästi vähentänyt rahastojen osuutta uusissa sijoituksissaan.” Hyvä, jos näin tapahtuu. On myös periaatteessa mahdollista, että Finnfundin rahastosijoitukset ovat parempia kuin joidenkin muiden kehitysrahoituslaitosten sijoitukset – vaikea sanoa.
Läpinäkyvyyden pitäisi kuitenkin olla standardi ja hallituksen kehitysyhteistyön “kriitikkojen” pitäisi edellyttää omalta kehityspolitiikaltaan samoja läpinäkyvyys- ja tuloksellisuusstandardeja mitä he oppositiossa vaativat silloiselta hallitukselta. Nyt on tehty juuri päinvastoin.
* Finnfund on luopunut OECD:n yhteistyöhaluttomiksi nimeämien veroparatiisien käytöstä. Käytännössä OECD:n lista on kuitenkin erittäin suppea, eikä sisällä esimerkiksi Cayman-saaria. Lisätietoja esimerksi tästä HS:n jutusta.