by

Luisuuko veroparatiisikeskustelu sivuraiteille?

MOT:n tulevaa ohjelmaa odotellessa veroparatiisikeskustelu on käynyt kuumana. Viime päivinä on nähty paljon hyviä analyyseja, mutta myös hutilaukauksia.

Edellisessä blogikirjoituksessani toivoin, että Panamaleaks innostaisi journalisteja ja suurta yleisöä katsomaan Nordean toimien puimisen lisäksi Suomen linjoja EU:n veroparatiisialoitteissa. Miten on mahdollista, että hallitus toimii säännönmukaisesti EU-politiikassaan hallitusohjelman vastaisesti, eikä aiheesta käydä juuri mitään keskustelua?

Sipilän hallituksen strategisessa ohjelmassa nimittäin linjattiin, että ”Suomi toimii aktiivisesti kansainvälisen veronkierron estämiseksi”. Lisäksi hallitus linjasi ohjelmassaan lisäävänsä ”Suomen kehityspolitiikassa kehitysmaiden oman yritystoiminnan ja veropohjien vahvistamisen painoarvoa”.

Suomen panos kummankin tavoitteen edistämiseen riippuu eniten hallituksen EU-politiikasta. Veroparatiisien salaisuuslait ja koko liiketoimintamalli ylläpitävät sekä yksityishenkilöiden veronkiertoa että yritysten laillista tai lain harmaalla alueella liikkuvaa aggressiivista verojen välttelyä. Siksi näitä ongelmia ei voida eristää erillisiksi saarekkeiksi, vaikka mekanismit ja vaikutukset poikkeavat toisistaan.

Oli hienoa että Kauppalehti oli lukenut ja pikaisesti analysoinut pian tämän jälkeen Suomen tuoreen linjapaperin. Toisaalta Helsingin sanomissa Paavo Teittinen totesi, että Euroopan unionin ”komissio esittää parhaillaan kovia keinoja myös verosuunnittelun hillitsemiseksi”, ja että ”veronkierron kitkemiseksi on tehty jo paljon”.

Molemmille väitteille on toki mahdollista löytää tukea. Lukijalle jää kuitenkin helposti virheellinen kuva siitä, että kyllähän nämä asiat tässä edistyvät omalla painollaan, vaikka kirjoittaja ei tätä olisikaan tarkoittanut. Se, että jollain alueella on tehty paljon, ei tarkoita että tehdyt toimenpiteet riittäisivät ratkaisemaan taustalla olevia ongelmia.

Kauppalehden uutisoima linjapaperi oli uusin todiste Suomen nihkeästä linjasta puuttua yritysten verojen välttelyn ja veroparatiisien ongelmiin. Olen itse kirjoittanut asiasta aiemmin täällä. Finnwatch teki puolestaan erinomaiset kommentit Suomen edelliseen yritysten verojen välttelyä ja verotietojen avoimuutta koskevaan linjaukseen.

Suomessa näitä teemoja ovat Finnwatchin lisäksi seuranneet lähinnä Kepa ja muutamat yksittäiset toimittajat. Hallitus leikkasi sekä Kepan että Finnwatchin rahoitusta merkittävästi.

Suomen EU-poliittisen nihkeyden lisäksi on paikallaan muistuttaa ongelmista veroparatiisitapausten tutkinnassa. Hallitus oli alkutaipaleellaan leikkaamassa rahoitusta esimerkiksi poliisin talousrikostutkinnan varoista, jotka palautettiin asiasta nousseen kohun jälkeen.

Määrärahojen lisäksi oleellista on myös se, mitä niillä tehdään. Lauri Finér käsitteli Finnwatchin blogissaan Suomen tunnetuinta veroparatiisiyritystä Ocraa, josta olen itsekin taannoin kirjoittanut ja jolla oli aiemmin toimisto Helsingin keskustassa. Finér lainaa Antti Tokolan tekemää anonyymiä haastattelua näin:

”Heidän toimipisteeseensä oli tarkoitus tehdä yllätysratsia, jossa kerätään yhtiön suomalaisten asiakkaiden nimet. Kyseessä olisi ollut iso tietolähde, mutta tarkastajien esimies valitsi perinteisen tavan, jossa ilmoitettiin pari viikkoa ennen, että ollaan tulossa käymään. Niinpä tarkastajien saapuessa paikalle asiakkaiden nimet oli vedetty mustalla tussilla yli.”

Tuoreessa muistissa on myös, kuinka Liechtensteinin vuoden 2008 tietovuodon suomalaistietojen tutkinta kuivui kasaan. Toimittaja Jarno Liski kirjoitti Seurassa, kuinka

”KRP ei aloittanut esitutkintaa yhdestäkään tapauksesta oma-aloitteisesti. Verohallinto teki ainoastaan yhden rikosilmoituksen, joka päätyi KRP:n rikostarkastaja Erkki Rossille. Hän teki asiassa tutkimattajättämispäätöksen vuonna 2011.”

Odottaako Panama-papereita samantyyppinen kohtalo, Liski kysyy?

Toivottavasti keskustelu pysyy myös jatkossa näissä politiikan ja hallinnon kipupisteissä. Laajempi yritysten ja yksityishenkilöiden vero- ja omistustietojen avoimuus auttaisi paitsi yritysten verojen välttelyn hillitsemisessä, myös tarkempien arvioiden tekemisessä ongelman laajuudesta.

Juuri tästä jälkimmäisestä asiasta kannettiin huolta aiemmin mainitsemassani HS:n jutussa. Avoimuutta lisäävät aloitteet kuitenkaan tuskin etenevät ilman median ja kansalaisten aktiivista painetta ja seurantaa. Siksi tulevien päivien ja viikkojen julkisen keskustelun painopisteillä voi olla yllättävän iso vaikutus.

Europarlamentissa  vihreiden europarlamentaarikko Sven Giegold esitti tutkintakomitean perustamista Panamaleaksin perkaamiseksi. Saksalainen Giegold on ollut tässä teemassa avainhenkilöitä EU:ssa. Olen ilmeisesti seurannut tältä osin eri keskusteluja kuin mihin toisessa Kauppalehden jutussa viitataan.

Tällaisella komitealla olisi huomattavasti laajemmat valtuudet kuin mitä LuxLeaksin jälkeen perustettu EU:n TAXE-komitea sai. Aloite on erittäin tervetullut, ja kiinnostaisi tietää suomalaispoliitikkojen kantoja siihen.

Write a Comment

Comment